Ruusunlehti lakanalla,
muistona kauneudesta,
muistona hetkestä,
jolloin kyyneleet
olivat kultaa,
katse timantin arvokas,
kosketus jumalten rakastama,
Suudelma himon palvoma,
kaikki loppui,
kun kukka ei saanut vettä,
muistona hetkestä,
muistona kauneudesta,
ruusunlehti lakanalla.

 katseet kahden piirissä vaihtuu,

kai mieleni vielä hetkesi alistuu?

Ei!

 se on loppu nyt,

olen niin päättänyt,

lyön korttini pöytään ja luovutan,

tämän ystävyyden mieluusti lahjoitan,

etkö tajua,

 kuinka heikosti tunnistat,

että haaviisi jäänyt herkkä perhonen,

onkin vihaansa pistävä,

verenpunainen ampiainen

Väsynyt mieli kaipaa

Harhakuvitelmaa,

paikkaa minne paeta,

paikkaa missä levätä,

Liian pian,

aamu löytää minut

ja repii takaisin

mielikuvituksettomaan maailmaansa.

Pelaamme eri korteilla,

säännötkin molemmilla omat,

valkoisen vaihdat mustaan,

ja päinvastoin,

vaikka mitä sanotkin,

en ymmärrä,

puhumme eri kieltä,

olet vieras, ystäväni.

Kasvosi hymyilevät,

vaikka vuodat verta,

riisu jo naamiosi,

olet saanut osuman.

Rinnassasi sykkivä

muovisydän

kestää paljon,

koska se 

ei tunne mitään.

Tyhjä kuori

pysyy pinnalla

 likaisen veden.

Tyhjä kuori

ei osaa

ongelmien keskeltä

rantaan.

 

Nämä sanat voi perua,

tekoja ei.

Lupaukset voi syödä

ja 

pettymykset niellä.

Katkeruuteen voi tukehtua

ja 

vihaan kuolla.

Suruun voi ihastua

ja 

iloon masentua.

Valehtele itsellesi

uusi totuus,

ja herää.