Olipa naamiosi
kuinka kaunis tahansa,
se tippuu hetkellä,
kun sitä eniten pelkäät.

Osaatko
niellä rumat valheesi,
puhua totta
edes peilikuvalle,
vaikka hänkin on
kääntänyt selkänsä
sinulle.

Elä paljon hyviä muistoja säästöön,

ettet hukkuisi seuraavan

Surun kauden aikana

Kuka pakotti sinut 

itkemään toisten kyyneleitä?

Kuka pakotti sinut

elämättä elää?

Olet pahin peto itsellesi,

jos et osaa unohtaa.

Menetät itsesi

mitä syvemmälle menet,

kuin vapaaehtoisesti,

pudotat hyvyytesi

alle likaisen veden.

Huudat aaveet

takaisin.

viillät itseäsi

ruosteisilla sanoilla.

antaudut

vanhalle surulle uudestaan.

ja jälleen omaan

katkeruuteesi kaaduit.

 

Ruusunlehti lakanalla,
muistona kauneudesta,
muistona hetkestä,
jolloin kyyneleet
olivat kultaa,
katse timantin arvokas,
kosketus jumalten rakastama,
Suudelma himon palvoma,
kaikki loppui,
kun kukka ei saanut vettä,
muistona hetkestä,
muistona kauneudesta,
ruusunlehti lakanalla.

 katseet kahden piirissä vaihtuu,

kai mieleni vielä hetkesi alistuu?

Ei!

 se on loppu nyt,

olen niin päättänyt,

lyön korttini pöytään ja luovutan,

tämän ystävyyden mieluusti lahjoitan,

etkö tajua,

 kuinka heikosti tunnistat,

että haaviisi jäänyt herkkä perhonen,

onkin vihaansa pistävä,

verenpunainen ampiainen

Väsynyt mieli kaipaa

Harhakuvitelmaa,

paikkaa minne paeta,

paikkaa missä levätä,

Liian pian,

aamu löytää minut

ja repii takaisin

mielikuvituksettomaan maailmaansa.

Pelaamme eri korteilla,

säännötkin molemmilla omat,

valkoisen vaihdat mustaan,

ja päinvastoin,

vaikka mitä sanotkin,

en ymmärrä,

puhumme eri kieltä,

olet vieras, ystäväni.

Kasvosi hymyilevät,

vaikka vuodat verta,

riisu jo naamiosi,

olet saanut osuman.

Rinnassasi sykkivä

muovisydän

kestää paljon,

koska se 

ei tunne mitään.

Tyhjä kuori

pysyy pinnalla

 likaisen veden.

Tyhjä kuori

ei osaa

ongelmien keskeltä

rantaan.

 

Nämä sanat voi perua,

tekoja ei.

Lupaukset voi syödä

ja 

pettymykset niellä.

Katkeruuteen voi tukehtua

ja 

vihaan kuolla.

Suruun voi ihastua

ja 

iloon masentua.

Valehtele itsellesi

uusi totuus,

ja herää.

Huuda leijonan kitaan,

naura sen teräville hampaille,

sanoja sylje kipinän lailla,

anna kirveltää,

anna polttaa,

leijona ei ole

 aina voittaja,

sillä hiirenkin kynnet

voivat haavoittaa.

Hymy 

on paras lavaste,

nauru sen ystävä,

kukaan ei näe

kipeitä salaisuuksiasi,

kukaan ei usko 

pahaa sinusta.

Suru

on tukahdutettu sisko,

kyynel,

sen vuotava heikkous,

aito sielu osaa itkeä,

mutta kätke se 

piiloon lavasteen 

taakse.

Keskellä metsää,

tuttu käsi päästi 

kädestäni irti,

Olen  yksin,

on aika löytää 

oma maailma.

Älä tuhlaa 

askeliasi

toisten jälkiin.

Älä juokse 

oikopolkuja pitkin

toisten unelmiin.

Älä astu 

samoille askelillesi

uudestaan.

Poluton metsä.

Et voi enää

hukkua,

kun et tiedä

mihin mennä.

Jokaisen täytyy olla 

samanlainen

muovisotilas,

saman värinen,

ihmiskopio,

turvallista,

kukaan ei ammu

minua nyt.

Entä jos revin

itseni kaavasta,

ajattelen itse

ja taistelen,

kuolenko?

Tunnetko kynteni,
kuin lohikäärmeen,
tajuatko miksi
tahdon satuttaa?

Heittää sinua
samalla kivellä
takaisin,
tehdä saman
jäljen sinuun.

Repiä sinun vaatteesi.

Näyttää kaikille
Heikkoutesi.

Tänne tulee runojani,kunhan opin tätä käyttämään,näyttää hieman vaikealta ainakin näin aluksi : )